Koska sivustoilleni on tunkeuduttu, vanhat sivustot hävitetään ja aloitetaan alusta.
-K-u-k-a-o-l-i-s-i-s-k-o-o-k-s-a-n-e-n-
Kysymyksillä etsitään kanssakulkijoitten näkemyksiä hortonomi Sisko Oksasen elämään.
Asuin- ja työpaikkojen kuntia ovat olleet: Laukaa, Jyväskylä, Otava, Kempele, Lepaa, Haiffa, Oulu, Tikkurila, Kerava, Kaarina ja Hämeenlinna sekä Enonkoski.
Päätarkoitus kyselyllä on tarkistaa, miten HA toimi – vaiko mitenkään – uhatessaan vainon avulla tuhota Oksasen elämä, kun tämä kieltäytyi seurustelusta ja allekirjoittamasta paperia, jolla olisi siirretty An ’perintörahat’ Oksasen omistukseen. Tosin poliisi, jolta Oksanen joutui pyytämään apua An häirinnältä, totesi, että ’perintö’ olisi saattanut tarkoittaakin konkurssivelkojen siirtämistä Oksasen nimiin. Koska HA tuntuu hävinneen jäljettömiin, hän lienee jo kuollut, eikä pysty itse vastaamaan puolestaan. Myöskään muilta tapahtumaan osallistuneilta ei ole saatu asiallisia vastauksia.
Kyselyllä toivotaan saavutettavan myös tietoa kiusasta, jota Oksanen joutui elämänsä aikana kokemaan. Mistä kiusa alun perin lähti liikkeelle, kuka sitä käytti hyväkseen ja mihin sillä kunkin kohdalla pyrittiin. Ilmeistä on, että omaiset toivoivat puutarha-alalla epäonnistuneen hortonomin ryhtyvän äidin omaishoitajaksi ja muiden sukulaisten avustajaksi. Oletus pohjautuu Marja P:n ja Tuula K:n lausuntoon 20 vuotta sitten aikana, jolloin perheen äiti ei vielä hoitajaa edes tarvinnut.
Mihin perustuivat epäonnistumiset työelämässä? Koulumenestys ei sitä ennakoinut. Miksi keneltäkään ei tuntunut löytyvän tukea uran luomiseen, vaan hyvin monesta työpaikasta on löytynyt ilmaus ”mitätöinti”. Näyttäisi myös siltä, että ohjailu työtehtäviin, jotka olivat Oksaselle uusia ja joihin hän toivoi turhaan opastusta, oli hyvin organisoitua.
Miksi kaikki yritys työuran luomiseen piti mitätöidä? Oliko se kostoa, jonka oikeutti se, että Oksasen oletettiin tuhonneen joltakin toiselta työura, ihmissuhteita tai peräti koko elämä? Tämä oletus pohjautuu Tuula X:n ja HA:n lausuntoihin. Vai oliko takana vain äidin toive saada edes yksi lapsistaan hoitoalalle, joka oli äidin oma lempiammatti ja jota toivetta jonkinsortin laukaalainen ’kiusaporukka’ päätti käyttää hyväkseen. Tavalla, johon perheen äiti ei olisi suostunut, jos olisi tiennyt, millä keinon päämäärään pyrittiin.
Onko totta, että Oksasen väitettiin olevan varasteleva skitsofreenikko, jolloin suurin osa ihmisistä veti tukensa pois? Onko totta, että Oksasen väitettiin olleen jossain vaiheessa vankilassa ja asuneen mielenterveyspotilaiden asuntolassa Parolassa, jolloin saatiin mahdolliset työtarjoukset karsittua ulottumattomiin? Onko totta, että Oksasesta yritettiin tehdä sosiopaatti, joka ei välitä omaistensa hädästä? Kysyikö kukaan, riittävätkö ihmisen voimat auttaa muita hädänalaisia, jos oma elämä on koko ajan lähes lynkkaamista muistuttavan herjailun alla?
Onko totta, että Oksasen väittiin olevan alkoholisti ja narkomaani? Onko totta, että hänen elämänsä seuraamiseen käytettiin luvatonta salakuuntelua ja –katselua? Tämä tieto perustuu laitteisiin, joita asunnosta löytyi, sekä tapahtumiin, jotka selittyvät vain hyvin tarkan seurannan ansiosta. Onko totta, että Oksasen kirjeenvaihtoa manipuloitiin? Onko totta, että tällä kaikella pyrittiin ahdistamaan Oksanen hyvin ahtaalle yksinäisyyteen, köyhyyteen ja nurkkaan, jossa tilanteessa muuta vaihtoehtoa ei olisi jäänyt kuin äidin makuukamariin muutto?
Onko mahdollista, että jos yllä kuvattu on totta edes pieneltä osin, Sisko Oksasen elämän organisojat itse ovat terveitä järjenkäytöltään?
Nämä ja monet muut kysymykset odottavat vastausta, jotta elämän räsymatto yhden ihmisen kohdalla tulisi kudottua loppuun asti ja monen muun räsymatto saisi uusia värejä kudevalikoimaansa.
Kysely
Kysely rakentuu kokemusten tärkeyden tai mielenkiintoisuuden mukaan. Ainakin sivullisen mielestä kyseiset tapahtumat ovat olleet hyvin merkittäviä virstanpylväitä.
Oulun Topi –70 luvun lopulla?
.
Perjantai-illan ”ravintola-reissu” alkoi Kempeleen puutarhakoululta. PV ja TH pyysivät minua mukaansa ja tarkoitus oli, että tulisin heidän kanssaan poiskin. Jostain syytä mielikuvissani on vieläkin näkemys, että pyyntöä edelsi erikoinen keskustelu. Keskustelun sisältönä olivat kysymykset perheeni varallisuudesta ja kuvauksista oululaisesta sutenööritoiminnasta. En ollut juurikaan käynyt ravintoloissa, joten tilanne oli uusi ja jännittävä.
Emme kuitenkaan menneet tavalliseen ravintolaan. Oletan, että tapahtumapaikkana oli Oulun teatterin alakerran käytävä, jolle oli asetettu ”baaripöytä”. ”Ravintolasali” oli käytävään nähden vasemmalla puolella. Sinne johti pari kolme porrasta, jolloin ”sali” peittyi seinien taakse, jotka alkoivat heti portaiden yläpäästä. Salista kuului tanssimusiikkia ja vaimeaa hälinää, mutta ihmisiä saliin tai sieltä pois ei liikkunut. Vain tarjoilija kävi hakemassa tilauksemme ja toi juomat pöytään.
Siinä me sitten istua törötimme, maistelimme juomia ja polttelimme tupakat. Keskustelu oli hyvin nihkeää ja mietin, että mukavampaa olisi istua koulun pulpetissakin. Kukaan ei hakenut tanssimaan edes PV:a, joka sai miehen kuin miehen jalat tutisemaan. ”Salin” ääni-efektit tuntuivat jotenkin pliisuilta. Jokin niissä mätti ja mieleni teki mennä kurkistamaan ”saliin”. PV pysäytti aikeeni nälväisyllä, joka typisti minut tuolini jatkoksi pitkäksi aikaa. Olin niin häpeissäni, että yritin lentää ajatuksissani ”salin” musiikin sekaan. Ja sitten epäilys alkoi taas kaihertaa mieltä. Jokin oli vinossa, mutten saanut selvää, mistä oli kyse.
Lopulta naiset päättivät, että lähdemme pois. He tuntuivat olevan niin kiukkuisia, etten uskaltanut ohimennenkään kurkistaa ”saliin”, vaikka köpöttelin perän pitäjänä. Koska narikka oli ihan vierellä, naiset ehtivät ottamaan takkinsa edelläni. Yhtäkkiä käsipuoleeni kävi nuori mies, joka sanoi: ”Minä otan tämän.”
Olin kauhuissani. Pyristelin irti, jolloin mies hämmentyi sanoen: ”No, mutta mites nyt” tai jotain tuonne päin. Tilanne pysähtyi. Täpötäyden narikkarivistön keskellä seisoi kolme nuorta miestä. Käsipuoleeni käyneessä miehessä – ristin hänet myöhemmin Topiksi - oli jotain tuttua ja kilttiä. Hän näytti sellaiselta äitinpikkumussukka –tyypiltä. Naapurin pojalta, joka katseli loukkaantuneena ja hämillisenä. PV mutisi vierelläni: ”Mene vaan”. Naisten ilkeä käytös ärsytti vielä niin, että teki mieli jäädäkin ja ehkä itseäni pettäen selittelin mielessäni pojan olevan PV:n tuttavia ja niin ujo, ettei hän uskaltautunut tanssimaan. Halusi tutustua sillai käsi kynkkää kävellen. Miten sen sanoisikaan.
Joka tapauksessa Topi selitti ulkona iloisen ja luottavaisen varmalla äänellä olevansa palloilija, joka on pelimatkalla Oulussa. Kun yritin kysellä tarkemmin mikä hän on miehiään, pojan käytös muuttui. Hän huitaisi minut hiljaiseksi. Lysähdin kasaan, mutta hän itse kulkuaan kuin terhakka pikku sotilas. Itsetietoisena ja varmana päämäärästään. Ensimmäinen epäilys hiipi mieleni pohjalle.
Kävelimme hiljaisuuden vallitessa torille, jossa Topi osti sämpylät ja tilasi taksin. Topin käytös oli jo melkein riehakasta. Toinen epäilys hiipi mieleeni, mutta yritin vielä uskotella, etteihän tässä hätää.
Kolmas epäilys tyrmäsi mieleni ihan hiljaiseksi kun huomasin takanamme nuorukaisen narikalta. Hän katsoi minua suoraan kasvoihin tyhjennetty ilme kasvoillaan. Tuntui kuin kaikki liike olisi pysähtynyt ympärillämme. Hetken kuluttua narikkakaverin silmissä välähti oivallus. Hän laski katseensa maahan ja samassa Topi sanoi jotakin, jolloin käännyin katsomaan häntä. Silmäkulmastani näin narikkakaverin loikkivan poispäin.
Taksi hurahti vierellemme. Topi pysäytti sen ja nousimme autoon. Olin ihan varma, että olin joutunut PV:n mainitsemien sutenöörien käsiin. Minussa syttyi kiukku ja häpeä. Silloin rupean aina juonimaan. En herkästi huuda, enkä lyö, mutta jokin pikku ratas aivoissani alkaa luoda ulospääsysuunnitelmaa. Ehkä olen vähän hidasjärkinen ja tarvitsen pikku tovin, ennen kuin osaan toimia.
Taksikuskin kysyessä matkan päämäärää, kiiruhdin sanomaan koulun asuntolan osoitteen. Jollain lailla se tuntui kotikenttäedulta. Perille päästyäni kysyin Topilta kumpi maksaa. Topi lupasi maksaa alkaen kaivaa taskujaan.
Avasin nopeasti oven sanoen: ”Kiitos kyydistä” ja juoksin asuntolaan, lukitsin oven takanani, enkä puhunut koko asiasta kenellekään. Olin häpeästä puolikuollut. PV ja TH veivät minut seuraavana päivänä päiväkävelylle ja pyysivät mukaansa sanomaankin, mutta minä pysyin vaiti. Naisten käytös ihmetytti ja loukkasi. En pysty enää muistamaan varmasti, mutta luultavasti suurin syy vaikenemiseeni oli häpeä. Oletin, etteivät naiset koskaan saisi tietää, mitä tapahtui edellisenä iltana, sillä sutenööri tuskin itse uskaltaa tulla kertomaan tulleensa torjutuksi.
Nyt jälkeen päin ajatellen naisten käytös kieli siitä, että he tiesivät, mitä tapahtui ja että se mitä tapahtui oli jotakin, mikä huvitti heitä kovin ja että käytökseni laukaisi tapahtumasarjan, jossa PV:lla ja TH:lla oli aika ajoin hyvinkin keskeinen sija.
OulunTopi -päättelyä 14.2.2011
- "ravintola-ilta" vietettiin Oulun teatterin alakerran käytävällä. Teatterissa oli meneillään näytös, jonka takia narikka oli täynnä vaatteita.
- paikan valinta kielii siitä, että tapahtuman takana oli teatteri-väkeä. Mahdollisesti Laukaasta (lapsuusajan tuttavani kautta) ja Jyväskylästä (torjumani päällekarkaaja teatterinjohtaja).
- viettely-hanketta ei viety julkiseen ravintolaan, koska:
a) OulunTopi oli alaikäinen
b) tai hän oli naimisissa oleva vanhempi mies
c) tai hän oli kuuluisuuden alku, josta tuli kuuluisa. Tämän takia hurjista yrityksistäni huolimatta en ole saanut juttua auki. Mahdollisesti OulunTopin tuttavapiiriin kuuluu korkea-arvisia poliiseja.
d) OulunTopilta oli etukäteen sovittu varastettavaksi rahapussi/rahaa/asiakirja ja OulunTopi ei ollut siitä tietoinen tai sitten oli.
e) OulunTopilta ei varastettu mitään, vaan juttu oli pelkkä sutiporukan järjestämä siirtymäriitti alaikäiselle nuorelle pojalle tai vanhemmalle miehelle, joka ei halunnut syrjähyppyjänsä julkisuuteen, esimerkiksi luterilainen pappi.
f) Jollen olisi olisi paennut, OulunTopi olisi vienyt minut hotelliin tms:een lymypaikkaan. Tätä ei tue pojan oma käytös illan aikana. Hän vaikutti vilpittömän innokkaalta, ei lymyilevältä.
Vaihtoehtojen tarkastelua
Tarkastelen vain kohtaa d), sillä jutun laajuuden huomioon ottaen, muu ei oikein käy järkeen eli OulunTopilta varastettiin rahapussi, eikä hän ollut siitä itse tietoinen. Perustelut:
1. OulunTopi oli vilpittömän lapsellinen ja riehakas. Ei lymyillyt, kieroillut tai tuijotellut epäilevästi.
2. Käytös narikalla, jossa hän oli silminnähden hämmentynyt reagoinnistani. Hän luuli valinneensa sokkotreffin-huoran. Mukana olivat koulun opettaja ja puutarhuri, joten mitään huoraa hän ei luultavasti luullut saavansa.
Miksi asiaa ei viety heti poliisille?
1) "Ravintola-ilta" olisi paljastunut teatteri-pelleilyksi. OTopi olisi paljastunut, teatteri-väen juonittelu olisi paljastunut ja minuun kohdistunut manipulointiherjailu olisi paljastunut.
2) Teatteri-väen jokin muukin rikos olisi paljastunut. Mahdollisesti yhteydet sutikauppaan ja ravihuijareihin.
3) Sukuuni kuuluvan osuus olisi paljastunut perheelleni
4) Mahdollinen varkaus esitettiin omaisilleni minun tekemänä, jolloin heidät saatiin maksamaan varastetut rahat tai arvopaperi. Mistä syystä perheeni ei kertonut asiaa minulle? Olisiko heidän yhteyden paljastuminen ollut suuri häpeä tai paljastanut jonkun muun rikoksen? Joutuivatko he myöhemmin kiristyksen alle vai johtuuko ehdoton kieltäminen häpeästä?
5) Lompsa-voro oli täysin ulkopuolinen ja herjalynkkaan liittyi myöhemmin jokin rikollisjengi, joka vedättää nykyisin juttua suuntaan, jota en pysty päättelemään.
Miksi minä?
-Ensinnäkin: älytys ja häpäisy kielivät halusta kostaa ja/tai pyrkimystä rikokseen tai sen on määrä tyydyttää erikoista huumorintajua.
- Toiseksi: koska taustalla oli Paulan utelu perheeni varallisuudesta, voisi olettaa, että teatteri-pantsulla pyrittiin kiristystilanteeseen. Vähän samaan tapaa kuin siellä Otavassa sen ravihevosen kanssa.
- Kolmanneksi: Miksi-kysymys selviää kun selviää, kuka on takana. Onko siellä toimittajia (lapsuuden ajoiltani tuttuja ihmisiä, Rauhan toimittaja-puoliso, erään työnantajani ystävä), upseereita (lapsuuden ajoilta tuttuja ihmisiä ja HMn tuttavia), teatteri-väkeä (lapsuuden ajalta tuttuja ihmisiä ja torjumani päällekarkaaja), viljelijöitä (koulutukseni ajoilta).
Miksi valittiin teatteri pantomiinipaikaksi?
1. Pantsu-porukka oli teatterintekijöitä tai heidän tuttaviaan
2. Ravintola-aihe oli herkullinen, koska olin kokematon. Oli ilmeistä, etten osaisi kyseenalaistaa tapaa istuttaa asiakkaat käytävälle, koska ravintola-sali on täynnä. Lisäksi olin arka. Oli luultavaa, etten nousisi opettajan auktoriteettia vastaan, mikäli hän joutuisi tarttumaan lujalla otteella tapahtumien kulkuun. Kuten sitten kävikin.
3. Äänitteiden käyttö oli porukalle tuttua teatterin kulissitemppuna. Tästäpä aukeaakin selitys, miksi tämä nykyinen ja Hämeenlinnassa kokemani äänitteille peloittelu oli niin ammattitaitoista ja uskottavaa. Hämeenlinnassa varsinkin se vesitippa-kidutus oli huippu hyvä. Täällä Enonkoskella naapurinrouvan "tuommonen kurja perkele, kerta laakilla kaola poekki" -monologi oli todella tehokkaalta tuntuva. Samoin Sulon kiroilu-monologit.
4. Paulalla ja Hiltulla oli mahdollisesti jotain henkilökohtaistakin minua vastaan, joten heidät oli helppo manipuloida mukaan
5. Onko tämä minua kohdannut herjalynkka vain jonkinlaista harjoittelua jotakin suurempaa todellisuutta varten ja sen takia en voi saada edes poliisilta apua.
